Se oli 2000-luvun alkupuolta, kun Savukosken Vintilän alueella, Ettisselässä heräiltiin louteelta kirpakkaan pakkasaamuun. Tuohon aikaan oli jo läheiset ja lähekkäiset Ettisselän ja Moskun kämpät poltettu… tosi harmi homma, noilta kämpiltä kun oli aiemmilta vuosilta niin mukavia muistoja.
Vintilän Ettisselän kämppä.
Pakkanen laski yöllä reilusti alle kymmenen asteen, ja molemmilla oli hieman huonot makuupussit. Silloin hieman palelsikin yöllä, kun ei jaksettu pitää koko yötä tultakaan. Asiasta ei puhuttu, mutta seuraavana vuonna oli molemmille ilmaantunut uudet makuupussit.
Joka tapauksessa saatiin aamukahvit juotua ja lähdettiin kävelemään hiljakseen pikinokan kanssa Sormijoen vartta pitkin. Keli oli upea, maan kuura kimalteli nousevan auringon säteissä ja ilma seisoi paikallaan. Oli aivan hiljaista. Käveltiin hiljakseen polkua pitkin jokivarren jyhkeässä kuusikossa, pikinokan hölkätessä etsien lintujen hajuja. Oltiin kuljettu vasta muutama sata metriä kun koira jäi jonnekin meidän taakse. Pysähdyttiin odottelemaan koiraa.
Auringon säteet leikkasivat ilmaa suurten kuusten välitse. Kaverini ojensi kätensä ja osoitti sormellaan luonnon erikoiseksi muovaamaa keloa. Hän alkoi sanoa: ”Katoppas tuota keloa, on ihan kuin naisen..”, lause jäi kesken kun molemmat huomasimme tumman hahmon liitävän takavasemmalta. Jähmetyimme paikallemme ja saimme kokea jotain erikoista. Suuri metso laskeutui noin kymmenen metrin päähän eteemme varvikkoon. Metso seisoi edessämme kaula pitkänä aivan liikkumattomana. Jähmettyneinä katselimme metsoa ja kaverini oli edelleen käsi ja sormi ojossa kohti keloa. Hengityksestämme muodostui suuri höyrypilvi ympärillemme. Minua alkoi koko tapahtuma naurattaa aivan valtavasti ja sain tehdä todella töitä että sain pokan pidettyä. Meillä molemmilla oli sama mielessä; missä koira? Nyt olisi mahtava tilaisuus nähdä aitiopaikalta koiran ja metson kohtaaminen! Tilanne kesti noin puoli minuuttia, kunnes metso aavisti ettei tilanne ole aivan normaali ja hyppäsi siivilleen.
Kylläpä harmiteltiin molemmat, kun koira ei ehtinyt tilanteeseen mukaan. Mutta joka tapauksessa tilanne oli upea, josta jäi hieno muisto!
3 kommenttia
Hei Pasi
Minulla on kysymys, joka ei kuitenkaan yhtään liity metsästykseen. Tässä jutussasi ”Metson Liito” on kuva Vintilän Ettisselän kämpästä. Onko tuo kämppä siis palanut? Onko sinulla antaa siitä tarkempaa sijaintia, en löydä kartoista mitään viitteitä siitä? Mukava olisi tuolla näet piipahtaa, kovasti näyttää samalta kuin eräässä suomalaisessa elokuvassa esiintynyt kämppä.
Author
Niin Ettisselän kämppä kuin Moskun kämppä molemmat paloivat samoihin aikoihin. Moskun kämpän raunioista löytyy vuoden 2014 galleriasta kuvakin, missä on enää piisi pystyssä. Näillä molemmilla kämpillä majailtiin useinkin, kun Ettisselkä oli vielä hyvä lintuvaara. Nykyisinhän alue on erittäin pahoin hakattu. Mulla on Vintilätunturin kartta vuodelta 1975, ja siinä näkyvät nuo molemmat kämpät. Siihen aikaan ei ole ollut edes Kairijoen ja Lokan välistä tietäkään. Etäisyyttähän noilla kämpillä ei ole kuin pari kilometriä toisistaan. Ettisselän kämpän rauniot löytyvät tästä karttapaikan linkin keskeltä, Lakijängänojan varrelta: http://kansalaisen.karttapaikka.fi/karttalinkki/karttalinkki.html?e=547542&n=7512497&scale=4000&width=600&height=600&tool=siirra&lang=fi
Hei
Kemihaaran kokoiset kiitokset sinulle näistä tiedoista!! Harmi jos näin tosiaan on päässyt käymään.
Tuo elokuva johon viittasin, oli Risto Jarvan Jäniksen Vuosi, ja se teki minuun valtavan vaikutuksen kun sen ensi kertaa joskus 80-luvulla näin. Ajatuksissa on aina ollut, että samaisella kämpällä kun joskus pääsisi käymään niin olisi aika hieno juttu. Tuo sinun jutussasi oleva kuva on melko identtinen elokuvan kämpän kanssa, kattoa lukuunottamatta. No, täytynee piipahtaa paikalla joka tapauksessa, jos ei muuten, niin jallun muodossa nautitun pienen hautajaishuikan takia.
Kiitokset sinulle vielä kerran näistä tiedoista ja kertakaikkisen upeista kuvista galleriassasi. Ja mahtavia uusia reissuja!!