Kokemuksia Sauer-drillingistä

https://www.kettunet.com/kokemuksia-sauer-drillingista/

Käyttökokemuksia

 

Hankkimani ase on siis JP Sauer & Sohn mod. 3000, 12/70-7x65R, kiikari Swarovski 2,5-10×56, valaistulla pisteellä. Lisäksi aseen mukana tuli .22 mag sisäpiippu. Ase on valmistettu vuonna 1972 ja se on todella hyvässä kunnossa. Puuosissa on hieman naarmuja, mutta pinta on silti ehjä. Metalliosat ovat naarmuttomat ja piiput ovat sisäpinnoiltaan lähes virheettömässä kunnossa.

Ase löytyi netistä yksityisen ilmoituksen perusteella. Myyjän osatessa hyvin englantia kaupanteko oli varsin sujuvaa.

 

Kaksi liipaisinta:

Ensimmäisenä aseessa pelotti kaksi liipaisinta. Ennen asevalinnoissani pidin ehdottoman tärkeänä yhtä liipaisinta, ja aiemmat omistamani aseet olivatkin yhdellä liipaisimella varustettuja. Pelko osoittautui kuitenkin täysin turhaksi, sillä jo ensi kertaa kiekkoradalla muutamien kiekkojen jälkeen ei edes huomannut että aseessa olisi kahta liipaisinta. Siihen tottuu todella nopeasti ja toinen laukaus lähtee sen kummemmin toista liipaisinta tietoisesti hakematta. Eikä ongelmia asian suhteen ole ollut metsälläkään. Etuliipaisimesta laukeaa puolisuppea oikea piippu ja takaliipaisimesta kokosuppea vasen piippu.

Varmistin:

Varmistin aseessa on sijoitettu hieman omituisesti, Sauerille tyypillisesti, aseen vasemmalle sivulle. Tämä ratkaisu on ehkä hieman hitaampi käyttää kuin tavanomainen varmistin. Varmistin on nopein ja luontevin käyttää kun asetta kantaa hieman oikealle kallistettuna. Tällöin varmistimen saa helpoiten ja nopeimmin pudotettua pois päältä. Varmistintyypin kanssa on myös syytä olla hyvin varovainen; se ei salli asetta kannettavan perinteiseen tyyliin olalla, sillä silloin se napsahtaa helposti huomaamatta vaatteisiin pois päältä. Tämä Greener-tyyppinen varmistin ei varmastikaan ole kaikkein käytännöllisin, mutta kun asennoituu oikein ja opettelee sen käytön jouhevaksi, niin sen kanssa pystyy kyllä elämään.

Luotipiipun valitsin:

Luotipiipun valitsin on aseessa tavanomaisen varmistimen paikalla. Valitsimen päällä on lukitusnappi, jota painamalla valitsimen voi työntää eteenpäin. Valitsinta eteenpäin työnnettäessä nousee myös tähtäinkiskon päällä oleva takatähtäin yläasentoon. Alunperin myös tämä arvelutti, että tuleeko pikatilanteessa varmistimen sijasta napsautettua vain luotipiipun valitsinta. Tämäkin oli turha pelko. Vielä kertaakaan en ole sekoittanut luotipiipun valitsinta varmistimeen. Kun luotipiippu on valittuna, sen voi laukaista etuliipaisimesta sen jälkeen kun varmistin on vapautettu.

Etutukki:

Aseessa on leveämpi etutukki (saksalaisissa ilmoituksissa yleensä ilmoitettu ”breiter Vorderschaft”). Olen nähnyt Sauereissa kolmen kokoisia etutukkeja; hyvin ohkainen kuten rinnakkaispiippuisissa haulikoissa, siitä hieman leveämpi ja lisäksi vielä tuo minulla oleva leveämpi malli. Leveä malli on mukava varsinkin kylmillä keleillä, koska sormet eivät kosketa metallia. Leveämpi tukki suojaa myös piippuja sormien aiheuttamalta sinistyksen kulumiselta. Toisaalta, ystäväni mielestä minun ase tuntuu halolta, koska hän itse on tottunut tuohon hieman sirompaan ”medium”-malliin.

Sisäpiippu:

Aseen mukana tuli lyhyt kaliiperin .22 mag sisäpiippu, jonka voi asentaa haulipiipun sisään. Kokeilin kerran radalla ampua sadan metrin matkalle, mutta tarkkuus noin pitkälle matkalle oli todella huono. Käyttökelpoinen siis vain aivan lyhyille matkoille. Käyttöä voisi kuvitella olevan kenties loukkumiehelle lopetusaseena. Piippu kulkee kätevästi vaikka povitaskussa ja on kohtuullisen nopea asentaa paikalleen. Aseen mukana tullut sisäpiippumalli vaatii asennukseen työkalun.

Luotipiipun tarkkuus:

Ostamani aseen kaliiperi on hieman ongelmallinen linnustajalle siitä syystä, että 7 mm:n kokovaippapatruunoiden valmistajia on kovin vähän, lähinnä vain Sellier Bellot ja Norma. Kumpikaan noista tehdaslatauksista  ei käynyt kovinkaan hyvin aseessani. Tämä pakotti hankkimaan jälleenlatausvälineet ja etsimään omaa latausta. Useiden kokeilujen jälkeen päädyin Sellier Bellotin luotiin, jolla saavuttaa noin 30 mm:n kasaa viidellä laukauksella 100 m:n matkalla. Katsoin tämän olevan riittävän omiin tarpeisiin. Lisää kokeiluistani löydät jälleenlataus-osiosta. Juotettupiippuisen drillingin ongelmana on, että asetta pitää jäähdytellä laukausten välillä. Tästä johtuen ratapäivät venyy aika pitkiksi. Hirvimerkkiä varten harjoitellessa tuli testattua aseen käyttäytymistä ammuttaessa neljä laukausta niin nopeasti kuin mahdollista. Ensimmäisen sattuessa keskelle toinen nousee noin 5 cm, kolmas 15 cm ja neljäs15-20 cm. Hirvimerkki tuli kuitenkin suoritettua

Vastaa

Your email address will not be published.

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.